Harrikka kotiin

Perheen ensimmäinen Harrikka oli Sportster Custom 883, 100-vuotisjulamallia 2003. Alkuperäinen ajatus hankkia vaan joku nakkikiskaprätkä kehittyi lopulta HD:n hankintaan. Silloiselta työkaverilta J. Kuortilta kyseltiin vähän neuvoja ja lopulta pyörä löytyikin aivan tuosta viereisestä liikkeestä Hoghausista. Ekassa kuvassa Sportster taitaa olla vielä täysin tehtaan jäljiltä.

Eipä kauaakaan, kun sitä piti alkaa vähän tuunaamaan. Koneen eteen tuli sporttinen tuulenhalkoja, joka löytyi Stromilta Pekan ylijäämistöistä. Koneen poskeen piti saada pääkallo, jalkatapit vaihtaa, jne. Tässä vaiheessa konekkin oli jo konvertoitu 1200 kuutioiseksi.

Takalokarin valo on ehkä vanhinta perua HD:n tehtaalla ja se ei ole kovinkaan hyvän mallinen. Eikun irti, paikka päälle, tinaukseen ja maalaukseen. Samalla vilkut vaihtui pienempiin ja takarengas 150 leveään (?) Micheliniin ja rekisterikilpi putosi sivulle. Olipahan aivan erilainen ajettava, paljon vakaampi.

Tanko koki venymisen, kun sitä levennettiin noin 10 senttiä. Kaitsu kiilotteli katkasijapesät ja tupit vaihdettiin kiiltäviin Billetteihin. Ulkonäölle tuo tangon vaihto ei tehnyt hyvää, ajettavuudelle kylläkin.

Ilmanputsarin virkaa tehnyt kinkkulaatikko sai väistyä Ram-Air tyylisen "ajoviima-ahdtimen" tieltä. Kyseinen putsarikotelo tuli itseasiassa Minna Sportin kyljessä myöhemmin... josta sen omin tähän pyörään.

Loppputulos oli kevyesti tuunattu Sportster, joka oli ok ajettava ja kone sysäsi hienosti!