Alleykat

Minnan Sportster

Belgiasta uitettu, tehtaan kaksivärimaalauksella varustettu Sportsteri löytyi Forssasta. Alkuun pirteä kaksivärimaalaus tuntui ihan kivalta, mutta ekan kesän ajojen jälkeen Minna vaati keltaisen värin hävittämistä.

Alkuperäisiä virheettömiä osia ei viitsi noin vain maalailla, joten päätin säästää ne myöhempää käyttöä varten. Tilalle päätettiin vaihtaa jotain radikaalimpaa tilalle. Ja olihan tiedossa jotain puuhaamista pimeisiin talvi-iltoihin ... tätä kutsutaan kustomoinniksi!

Mistä osat?

Hoghausista löytyi juuri samanlainen etulokasuoja, joka oli ollut miellessäni aiemmin omaan Sportsteriini. Takalokasuoja on Sportsterin ehkä rumin osa. Mistään katalogista ei sopivaa löytynyt näin kapeaperäiseen pyörään. Voodoo Metallin Jussi prässäsi pellin kourulle ja hitsaili siitä aihion kasaan. Stormista löytyi vielä vanhemman Sportsterin tyylinen tankki. Siinä on ripaus bobber-henkeä ollessaan selkeästi lyhyempi kuin alkuperäinen.

Laikka laulaa - hitsi rätisee

Uudet osat oli hankitut ja oli aika alkaa sovittamaan niitä oikeasti paikalleen. Peltisepän hommia ei olekkaan tullut harjoiteltua sitten mopon pakoputkiviritysten jälkeen. Hain lainaan Jammun faijalta Kempin mig-hitsausvehkeet. Laikka lauloi joulurauhan kunniaksi ja hitsi rätisi kuin uuden vuoden pommit!


Bensatankki sai uudet kiinnikkeet ja istuu nyt paikallaan hyvässä takanoja-asenossa. Uusi hanan paikka teetti tuskaa, eihän se meinannut kuparijuotoksella tarttua. Takalokasuojaa on laikattu ja hitsattu lisäpaloja kiinnii. Ei tämä ollutkaan ihan bolt-on lokasuoja. Kohtahan tämä pääsee nykytaiteen museoon muiden veistosten rinnalle.

Laikkaa - hitsiä - sovittamista - laikkaa - hitsiä - sovittamista...

Peltiosat alkaa olla työstetty

Lopulta lokasuoja alkaa olla muodossaan ja pyörän ilme muuttunut täysin toiseksi! Vielä takalokasuojan kaaren muotoilu, takavalo ja sitten voi keskittyä osien maalaukseen. Tässä työstettyjä osia sovitettiin ja lokasuojan kaaren linjaa ja pituutta haettiin. Lopulta takavalonkin kanssa päästiin päätökseen ja CatEye ledeillä istutettuna poikkeuksellisesti pystyasentoon.

Maalarin jatkoi tästä

Ruiskukitti ruikittu osien päälle ja kiveniskumassa alapuolelle. Osat valmiina hiottavaksi. Pintaan musta pääväri. Kuten oikeaoppisessa maalauksessa maali ruiskutetaan märäksi, jotta pinnasta tulee kiiltävä ja paksu. Ja koska aina joku voi mennä pieleen, niin nytkin, takalokarin maali valahti! Lopulta mustaa täydennettiin Chryslerin Cool Vanilla ja Inferno Red väreillä.

Sytytyspuolakin siirtyi vielä uuteen paikkan ja uudet sytytysjohdot tehtiin Revtechin sarjasta. Uuden tankin ja siirretyn puolan ansioista etummainen sylinteri näkyy paremmin.

Valmis

Osat kasattu varoen paikoilleen ja lopputulos on silmiä hivelevä. Kuvat eivät anna oikeutta, vaan maalaus pitää nähdä luonnon valossa... kevätauringon valossa. Kaitsukin sai nopeasti tehtyä penkin. Huomaa metallihohtopunainen tere.

Omasta Streetbobistä ylijäänyt mid-ape vaihdettiin leveän tangon tilalle.