Panshovel 56

Ajokausi päättyi ja purkutuomio oli tehty. Viikonlopun jälkeen pyörä oli purettu tallin lattialle.
 

Marraskuussa pyörä oli pultteina ja muttereina pitkin Suomen niemeä. Runko ja upouusi jenkkilästä tullut springerkeula työstettävänä, koneen alakerta linjahoonattavana, kannet ja sylinterit moottorikoneistamossa.

Vaurioitakin löytyi; takapyttyssä paha syöpymä, nokka-akseli leikannut kiinni laakerista ja kaikki jakopään rattaiden puslat väljiä, kampiakselin laakereissa väljää, jakopään koppa murtunut, huohotin väljä... hohhoijaa ;-(

Kun muut osat oli muualla työstettävänä, aikaa jäi vaihteisto kuorien hinkkaamiseen. Nylon laikkaa, karhun kieltä ja lopuksi lumppulaikkaa. 50-vuotta vanha hiekkavalu alkoi kiiltämään, mutta nyt tiedän, että show-kiiltoon tarvitaan paljon... paljon enemmän aikaa ja hermoja, kuin minulta löytyy.

Takalokari sai työpaikalla lasikuulasta ja vuosien takainen ruoste ja maali antoi periksi. Aihio on muuten 60 vuotta vanha Pontiacin varapyöräkotelo. Pellin pala myötäilee hyvin rengasta ja jopa tankin muotoja.

Rungosta etujalat vaihdettiin uusiin, koska niihin oli jätetty sivuvaunun korvakkeiden vahvistukset ja oli ne muutenkin rupuset. Uusi springeri tuli tilattua liian pitkänä, joten runkoa piti strechata pari tuumaa ja samalla siihen tuli kaivattua rakea lisää ajogeometrian ja stuukin säilyttämiseksi. (Toi on jotain biker slangia)...

Bensahana tylysti esille ja kuten Kaitsu aina sanoo 'suolet saa näkyä'. Tarkoittaako tämä nyt sitten umpisuolta?

Joulukuun puolivälissä runkoa hienosäädetiin Kaitsulla. Takalokarin, öljysäiliön, penkin, akun ja puola kiinnikkeet sekä ohjausstopparit. Kello 02:00 yöllä, kun pääsin kotiin.


Stuukin testausta... Jeah! Kaikki alkaa olla valmista maalausta varten.

Ja mähän en mopon ketjuilla aja! Heavy Duty rengasketjut, 4 mm leveämmät kuin vakio. Kestää väkevämmänkin väännön. Avonin Speedmaster rengas antaa hyvän 'jouston'.

Tammikuun alku ja kone lopulta kasassa. Pikku punnerruksella saatin kone paikalleen. Ei yhtään simmilevyä rungon väliin, kaikki on suorassa, mikä meni pieleen?

Peltiosat maalaamossa , värivaihtoehtoja punnitaan. Kaitsulta tuli hyvä scalloppi-idea. Värivaihtoehtoja mietitään taas. Pakko päättää... kohta menee osat uuniin. Aluksi piti olla Chryslerin inferno red crystal pohjat ja cool vanilla scallopit. Pakko päättää... Tänään kun lähdin töistä pohjaväri oli jo vaihtunut Jeepin rescue greeniin.

Väriksi tuli Jeepim keltaisen vihreä multiefectiväri. Kaitsun kanssa (siis Kaitsu teki) hiottiin upouusi maali mataksi ja teipattiin Scallopit päälle.

Linjat kohdillaan, se on vähän niinku "up yours". Tällä mennään.

Scallopit ja lakkaa. Huomaa miten väri vaihtelee valaistuksesta riippuen. Tässä kuvassa aika lähellä todellista väriä. Mukana rajaukset ja taas lakkaa.

Vanhat rosteriputket tuli yllättävän hyviksi kiillottamalla. Tarvikesliparit vaan päähän ja menoksi!

Kokonaisuus alkaa olla kasassa. Stonga ja penkki vielä työstettävänä.